Opaskoirat

Voit tunnistaa heidät valkoisista valjaista: sokeiden opaskoirat. He ovat enemmän kuin "vain" uskollisia kumppaneita, vaan myös suorittavat niin sanotusti tärkeää työtä. Sokeiden opaskoirat toimivat lisäaistina ihmisilleen, jotta he voivat kulkea omaa polkuaan mahdollisimman itsenäisesti ulkopuolisesta avusta. Annat hänelle mahdollisuuden elää omaehtoista elämää. Hieno työnkuva, eikö? Kuten missä tahansa ammatissa, hyvä koulutus on menestymisen edellytys.

Ensimmäinen sokeiden opaskoirien koulu avattiin Oldenburgissa vuonna 1916. Heidän koulutusmenetelmänsä olivat kuitenkin edelleen erittäin töykeitä ja niihin kuului ruoskan käyttö.* Onneksi nykyään on toisin. Porkkanaa ei myöskään ole, mutta koirankouluttajat käyttävät terveellisiä herkkuja leikkisemmissä ja mielikuvituksellisissa harjoituksissa. Haluttu käyttäytyminen palkitaan ja vahvistetaan. Vaativa oppimistavoite voidaan saavuttaa sitä paremmin: tukea omistajalle ja luotettavaa opastusta monimutkaisen arjen läpi. Tätä luotettavuutta ei pidä sekoittaa "sokeaan kuuliaisuuteen". Juuri siksi, että opaskoiran oletetaan ohjaavan omistajaansa tilanteissa, joita hänen ihminen ei kirjaimellisesti näe, hän oppii kieltäytymään tilauksesta poikkeustilanteissa. Nimittäin silloin, kun tottelevaisuus vaarantaisi ihmisiä ja koiria. Koira voi tehdä tämän arvion vain, jos sitä ei ole juuri harjoiteltu koulutuksen aikana, vaan hän on oppinut luokittelemaan käskyt kulloisenkin arkitilanteen yhteydessä. Tällaista tottelemattomuutta kutsutaan "älykkääksi tottelemattomuudeksi". Tällainen koulutus on erittäin monimutkaista ja siksi siihen liittyy usein korkeita kustannuksia.

Kuinka löydän "oma" koirani?

Kaiken lisäksi ihmisillä ja koirilla täytyy olla hyvin erityinen luottamussuhde toisiinsa. Jokainen koira ei sovi jokaiselle omistajalle. Jotkut koirakoulut jopa testaavat ensin omistajalle tarkoitetun koiran perussoveltuvuuden koulutukseen. Sitten niihin osallistuu ei-näkevä ensimmäistä kertaa ja vasta sitten, kun joukkue sopii yhteen, alkaa varsinainen harjoittelu. Mutta jokainen ahkera koirakoulu ja jokainen ahkera koiranohjaajan kouluttaja suorittaa yleensä vähintään 14 päivän perehdytysvaiheen koulutetun opaskoiran ja sen uuden ihmisen kanssa.

Miten löydän sopivan koirakoulun?

Internetistä löydät yhteyden esimerkiksi koirakouluihin. Jos et ole varma valinnastasi: Paikallisilla sokeiden ja näkövammaisten yhdistyksillä ja vastaavilla ryhmillä on usein verkkosivuillaan luetteloita kyseisen alueen koirakouluista, jotka täyttävät sairausvakuutusyhtiön rahoituksen laatukriteerit, koska....

Opaskoirat ovat lääketieteellisiä apuvälineitä

Sosiaaliturvalain 33 §:n kirjan 5 mukaan sokeiden opaskoirat valkoisissa lyijyvaljaissaan hyväksytään lääkinnällisiksi apuvälineiksi. Voit verrata sitä valkoiseen keppiin tai pyörätuoliin. Heillä on jopa "tuotenumero" " Lakisääteisten sairausvakuutusrahastojen kansallisen liiton aidsyhdistyksen " luettelossa. "GKV" tarkoittaa lakisääteistä sairausvakuutusta. Siinä luetellaan yksityiskohtaisesti kriteerit, jotka koiran on täytettävä, jotta se kuuluisi § 33 SGB V:n piiriin. Yleisiä roturajoituksia ei ole, mutta tiettyjä fyysisiä vähimmäisvaatimuksia ja - lainaus:

Niiden tulee olla rauhallisia, älykkäitä, vakaita, vahvahermoisia, ahkeria ja terveitä nuoria koiria,...

Myös koulutukselle ja testaukselle sekä koirankouluttajille itselleen asetetaan korkeat vaatimukset.
Laadunvarmistuksen lisäksi näiden tiukkojen kriteerien noudattamisella on muitakin tärkeitä seurauksia: Jos tällä tavalla testattu koirasi kuuluu lääketieteellisen apuvälineen kategoriaan, sairausvakuutusyhtiö maksaa oston ja koulutuksen sekä antaa tuki koiran pitämisen juokseviin kuluihin. Sitä ennen sairausvakuutusyhtiö myös tarkistaa, pystyykö hakija eli omistaja kantamaan vastuun eläimestä. Tähän sisältyy muun muassa valvontavelvollisuus. Täältäkin löydät kriteerit yllä mainitusta luettelosta.

Koirat kielletty?

Vaikka on selvää, että tunnustettu opaskoira voi täyttää tehtävänsä vain, jos se voi olla omistajansa mukana kaikkialla, arjessa on aina ongelmia esimerkiksi ravintoloissa, konserteissa, supermarkettien, vanhainkotien tai sairaaloiden edessä. Juridisesti tämä on itse asiassa selvitetty 14. elokuuta 2006 annetun yleisen tasa-arvolain (AGG) mukaan: Yleinen kielto ottaa mukaan opaskoira tai muu avustajakoira on yleensä pykälän 3 momentissa tarkoitettua kiellettyä syrjintää. 2, 19 AGG.

Tämä pätee riippumatta yleisestä koirien mukaanottokiellosta ja riippumatta asumisoikeussäännöistä. Kotitalouksien oikeudenhaltijat ovat kuitenkin usein huolissaan joutumisesta ristiriitaan hygieniamääräysten kanssa. Tämä on kuitenkin perusteetonta. Esimerkiksi 5. elokuuta 1997 annetun elintarvikehygienia-asetuksen perustelu (liittovaltion neuvoston painettu paperi 330 227) osoittaa, että lainsäätäjä on myös selventänyt, että sokeat kuljettavat opaskoiria mukanaan, että elintarvikkeisiin ei ole perustavanlaatuista haittaa. Myöskään asetuksen korvanneen ns. EU-hygieniapaketin jälkeen ei ole kiellettyä ohjata opaskoiria tiloissa, joissa ruokaa myydään.

Sairaaloiden osalta perustavanlaatuista käyntikieltoa ei voida perustella myöskään infektioiden välttämisellä. Hygieniaasiantuntijat olettavat, että opaskoira, joka ei ole akuutisti sairas, loukkaantunut tai loisten saastuttama, ei aiheuta lisävaaraa "normaalilla" sairaalaosastolla. Et kuitenkaan saa viedä häntä teho-osastolle tai eristysosastolle. Henkilökunta ja potilaat eivät saa silittää häntä tai leikkiä hänen kanssaan, vierailevalla potilaalla ja potilaalla ei saa olla koirafobiaa tai olla allergisia koirille. Jos näitä sääntöjä noudatetaan, ei ole mitään hyvää syytä kieltäytyä vierailusta näkemättömästä henkilöstä, vierailijasta ja hänen koulutetusta opaskoirastaan, joka tunnistetaan valkoisista valjaista.
Saksan sokeiden ja näkövammaisten liitosta (DBSV eV) löydät tarkempaa tietoa ja myös vinkkejä siitä, keneen voit ottaa yhteyttä, jos sinulta ja koiraltasi evätään pääsy tiettyyn paikkaan.

Kehitys

Onneksi kokonaisuutena on kuitenkin havaittavissa positiivista kehitystä: Inkluusio eli fyysisesti vammaisten tasavertainen mahdollisuus osallistua arkeen on myös tullut arkiaiheeksi jo jonkin aikaa.
Näin ollen voimme toivoa, että lähitulevaisuudessa näemme tai huomaamme näkevän silmä-opas-koiran-pidin yhdistelmiä vieressämme supermarketissa yhtä luonnollisesti kuin lastenvaunut. Joka tapauksessa, en enää ajattele sitä, olisiko opaskoiran pitänyt ylipäätään päästää ja miksi.