Muurahaiset - yhdessä he ovat vahvoja!

Noin 80% kaikista tähän mennessä kuvatuista eläinlajeista kuuluu hyönteisten luokkaan. Yhtä suuri on luultavasti vielä kuvaamattomien lajien määrä, joka käsittää myös noin miljoonan lajin. Mutta ei vain lajien, vaan myös yksittäisten eläinten lukumäärä on vaikuttava. Erityisesti muurahaiset erottuvat tästä, ja joidenkin lajien pesäkkeiden koko on jopa 500000 yksilöä. Vaikka selkärankaisille on ominaista lisääntyvä älykäyttäytyminen, hyönteisten vaistot ovat voittamattomia. Erityisesti muurahaisille on ominaista kastin muodostuminen ja työnjako valtion muodostavassa sosiaalisessa käyttäytymisessä.

Kiehtova evoluutio

Tähän mennessä tapahtuneen evoluution aikana muurahaisryhmässä on kehittynyt vaikuttavia piirteitä, jotka ovat ainutlaatuisia eläinkunnassa. Esimerkiksi lehtimuurahaiset kuljettavat pesään suuria määriä kasvimateriaalia, kuten ruohoa tai lehtiä. He eivät kuitenkaan syö tätä biomassaa, vaan pureskelevat sen ja käyttävät sitä substraattina kasvattaakseen Leucoagaricus-suvun erityistä sientä, jota he ruokkivat. Nämä muurahaiset pitävät niin sanotusti "sienipuutarhaa".

Hunajaruukkumuurahaiset ovat myös todellinen erikoisuus: Niitä kutsutaan ns. siksi, että osan työntekijöistä ruokkivat muut naaraat. Hoidetut eläimet eivät kuitenkaan käytä ruokaa heti, vaan pitävät sokeripitoisen liuoksen ("hunajan") vatsassaan. Sanoivat muurahaiset istuvat liikkumatta muurahaispesän katolla ja odottavat "hunajaruukkuna". Tarvittaessa esim. B. kun ruokaa on niukasti, varastoitu ruoka palautetaan muille työntekijöille ja itse "hunajaruukut" pääsevät taas liikkumaan.

Kolmas vaikuttava ryhmä ovat kuljettajamuurahaiset. Näille on ominaista saalistuseläimet, joihin osallistuu usein jopa satatuhatta yksilöä ja joiden uhriksi joutuvat suuremmatkin saaliseläimet. Myös koko pesä, mukaan lukien pesä, liikkuu säännöllisesti ja vaihtaa paikkaa. Siksi niitä kutsutaan myös vaeltaviksi muurahaisiksi.

Mutta ei vain nämä eksoottiset erityispiirteet ole mainitsemisen arvoisia, vaan alkuperäiset muurahaisemme osoittavat myös kiehtovia faktoja. Lukuisat lajit pitävät täitä "eläinnä" kerätäkseen arvokasta mesikastetta. He jopa puolustavat "lehmiään" suuremmilta vihollisilta, kuten leppäkerttuja.

Muutama huomio biologiasta

Muurahaiset edustavat toistaiseksi sosiaalisten hyönteisten evoluution huippua ja elävät yhdessä osavaltiossa, niin kutsutussa siirtokunnassa. Tähän kuuluvat yhden tai useamman kuningattaren, ns. gynomorfien (lyhennettynä myös gyne) lisäksi myös työläiset (joskus myös sotilaat) ja urospuoliset sukueläimet lisääntymistarkoituksessa. Muurahaiset kuuluvat hymenoptera-hyönteislahkoon (tähän ryhmään kuuluvat myös ampiaiset, mehiläiset ja kimalaiset) ja ne on tiivistetty Formicidae-heimoon. Saksassa on kuvattu noin 115 lajia ja Euroopassa noin 175 lajia. Maailmassa on ainakin 11000 lajia. Jakelun painopiste on trooppisissa sademetsissä. Muurahaisen runko on jaettu kolmeen selvästi erottuvaan osaan: pää, mesosooma (keskivartalo) ja maha (vatsa).

Muurahaiset ja niiden rooli ekosysteemissä

Muurahaisia kohdellaan usein halveksivasti. "Sokeriryöstöinä" he ovat epäsuosittuja. Valitettavasti monet aikalaiset ovat hyvin lähellä hyönteismyrkkyä. Muurahaisilla on erityisen tärkeä rooli eri ekosysteemeissä. Metsästäjinä ja raadonsyöttäjinä he tuhoavat haitallisia hyönteisiä tai syövät kuolleita eläimiä, hajottavat niitä edelleen ja tuovat niitä siten saataville biomassana ravinnekiertoon.

Myös muurahaisten kasvien siementen leviäminen on erityisen merkittävää: mukautuneita kasvien siemeniä viedään pois. Näissä mainituissa siemenissä on runsaasti lipidejä, hiilihydraatteja, proteiineja, tärkkelystä ja vitamiineja sisältäviä lisäyksiä, ja siksi ne ovat erittäin houkuttelevia muurahaisille. Pesään kuljetettaessa lisäkkeet syödään usein matkalla ja siemen jää jäljelle tai lisäosa syödään pesässä ja sen jälkeen siemen poistetaan pesästä. Molemmissa tapauksissa siemenet voivat itää ja siten edistää kasvin leviämistä. Joissakin Euroopan lehtimetsissä 30-40% kaikista nurmikasveista on riippuvaisia muurahaisista siementen leviämiseen (esim. Viola, Corydalis, Ajuga, Hepatica, Melica, Silene, Anemone jne.).

Jotkut muurahaiset, kuten B. keltainen niittymuurahainen, rakentavat valtavia pesiä maan alle ja ilmastavat maaperää, mistä erityisesti kasvit hyötyvät suuresti. Joillakin alueilla muurahaiset kaatavat yhtä paljon maata kuin kastematot!

Trofobioosi on myös mainitsemisen arvoinen näkökohta: Trofobioosi on keskinäinen suhde mesikasteen tuottajiin, eli symbioottinen suhde ruokaa tarjoavan olennon ja toisen olennon välillä, joka syö tätä ruokaa ja antaa jotain vastineeksi (esim. suojelun). Tarjottu ruoka on usein eritteitä tai jotain vastaavaa. Tunnettu esimerkki trofobioosista on muurahaisten (Formicidae) ja kirvojen (Aphidina) välinen suhde, jossa kirvoja varistaa mesikastetta ja saa suojan muurahaiselta. Puutarhanomistajat pitävät tätä keskinäistä suhdetta oikeutetusti kasveille vahingollisena. Positiivisten merkityksien suuren määrän vuoksi tässä kannattaa harjoitella tiettyä suvaitsevaisuutta!

Muurahaiset lemmikkeinä?

Monet ihmiset sukulais- ja tuttavapiirissäni ilmaisivat ärtyneisyyttä, kun kerroin heille, että minulla on muurahaisia lemmikkeinä. Kun sitten viime vuonna menin parvilennon aikana etsimään pariutuneita kuningattaria, jotkut olivat järjestämässä minulle apua. Mutta kun olin ilmaissut innostukseni henkisten kykyjeni täydessä hallussa, lääkäriä ei kutsuttu.

Minulle muurahaiset ovat kiehtovia olentoja, koska ne elävät yhdessä suurissa ryhmissä ja elävät tiukkaa järjestystä, mukaan lukien työnjako. Muurahaisten kohdalla vain yhteisöllä on merkitystä, yksilö on merkittävä vain osana kollektiivia. Vaikka kuningatar munii ja varmistaa yhdyskunnan kasvun, hän olisi melko eksyksissä ilman "kansojaan". Se on siksi vain osa kokonaisjärjestelmää, ei "erinomainen".

Muurahaisia pidettäessä tyypillisiä käyttäytymismalleja voidaan tarkkailla intensiivisesti. Varsinkin toukkien ja nukkejen kasvatus on jännittävää. Saalistaminen ja yhteinen tappaminen ja teurastaminen ovat yhtä aikaa julmia ja kauniita.

Jotkut kotoperäiset lajit sopivat myös terraristien aloittelijoille, ja niitä voidaan pitää ja hoitaa ilman ongelmia. Jos haluat nähdä jotain paljaalla silmällä vaikka pienellä pesäkkeellä, suosittelen "ruskea-musta puuseppämuurahaista", joka on yksi suurimmista kotoperäisistä lajeista.

Neuvoja asennon suhteen

Vaaditun lyhyyden vuoksi voin antaa sinulle tässä vain muutaman perusvinkin ja -suosituksen väittämättä olevani täydellinen. Periaatteessa tarvitset erityisen terraarion niiden säilyttämiseen (tässä: Formicarium), joka koostuu kahdesta osasta, nimittäin areenasta ("normaali" terraario; muurahaiset käyttävät ruokaa hankkiakseen) ja pesästä (tämä erityinen terraario koostuu kahdesta osasta lasilevyt makaavat lähellä toisiaan, jossa substraatti, kuten hiekka Saviseos, korkki onteloilla tai kipsi onteloilla; käytetään sikiön kasvattamiseen). Näiden kahden osan on oltava loogisesti yhteydessä toisiinsa. Tarvitset myös juomakaukalon (ihanteellisesti suljettu puuvillalla, jotta muurahaiset eivät hukku, kun ne juovat vettä) ja ruokakulhoja (erikoisliikkeestä saatavat annostelijat ovat ihanteellisia tähän). Lisäksi suosittelen areenalle ohutta hiekkamaata (mahdollisesti savipitoista) ja erilaisia luontaisia lisäravinteita, kuten esim. B.-käpyjä, kastanjoita, sammalta jne.

Rehuna tarjotaan hunajaliuosta ja sokeriliuosta sekä proteiinipitoista ruokaa, esim. B. larvae ("jauhomato") tai kärpäsiä. Kun pidät alkuperäisiä muurahaisia, et tarvitse ylimääräistä lämmönlähdettä. Huoneen lämpötila on yleensä riittävä. Joka tapauksessa sinun on huolehdittava siitä, että pesä on riittävän kostea ilman, että se tulvii jälkeläisiä tai provosoi homeen kasvua pysyvän kosteuden kautta. Ainoa vaikeus useimpien alkuperäisten muurahaislajien säilyttämisessä on talvehtiminen. Tämän pitäisi tapahtua n. 5° -10°C ja kestää n. Marraskuusta maaliskuuhun ja älä unohda tarjota riittävästi juomavettä. Kellarihuoneiden haihtumishäviöt ovat valtavia!

Johtopäätös

Kun olet saanut muurahaiskuumeen, törmäät lukuisiin samanmielisiin ihmisiin useilla internetin foorumeilla ja alustoilla, joiden kanssa voit keskustella "harrastuksestasi". Säilytettäväksi soveltuvien lajien suuresta määrästä löytyy aina uutta kerrottavaa ja paljon uutta! Ja yhden asian voin vakuuttaa: näkymä omaan puutarhaan ja luontoon oman neljän seinäsi edessä on varmasti erilainen! Yllätyt, kuinka monta pesäkettä lähialueellasi on, missä ne tarkalleen asuvat, mitä he syövät, milloin ne parittelevat jne. vain muutaman mainitakseni.